SDP
153
Politiikkaa Sydämellä

Brändin vahvistamisella lisää vaikuttavuutta



Brändi on kohderyhmän mielikuva tai mielipide yrityksestä – nykyisin myös esimerkiksi järjestöstä tai puolueesta. Brändien historia alkaa jo 1800-luvulta, mutta Suomessa brändit alkoivat korostua erityisesti 1980-luvulla. Aluksi brändit muotoutuivat konkreettisen tuotteen ympärille. Nykyään brändäys on myös poliittisten järjestöjen menestyksen takana.

Etenkin nuorten keskuudessa brändeihin liittyy sosiaalista hyväksyntää ja hyljeksintää. Jokaisen sosialidemokraattiset arvot omakseen kokevan nuoren tulisi voida arastelematta kertoa olevansa demari. Ajankuvan ollessa yksilö- ja suorituskeskeinen ei välttämättä kuitenkaan ole helppoa kertoa olevansa vasemmistolainen heikoimpien puolustaja.

Esimerkiksi kokoomus on onnistunut brändäämään itsensä menestyjien puolueeksi. Ihmiset tuntuvat toisinaan tekevän äänestyspäätöksensä enemmän mielikuvien kuin järjen perusteella. Tämä selittää sen, minkä takia esimerkiksi köyhä ihminen päättää äänestää kokoomusta. Äänestyskäyttäytymisensä seurauksena hän kokee olevansa osa menestyjien porukkaa. Kukapa ei haluaisi olla menestyjä?

Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on myös yksi selittävä tekijä sille, miksi nuoret eivät äänestä ollenkaan. Sosialidemokratia on kaunis aate, mutta emme ole ehkä osanneet riittävän hyvin brändätä sitä nuorille sopivaksi. Miten toisista välittämisestä saisi jälleen coolia? Miten heikoimpien puolustajat nähtäisiin kaikkien silmissä menestyjinä – rohkeina, vahvoina ja varsinkin ihailtavina ihmisinä?

Minttu Mikkonen kirjoittaa Helsingin Sanomien muutaman vuoden takaisessa kolumnissaan siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa kiersi yli 20 000 ihmisen jakama päivitys, jossa vihainen isä kertoi turhautumisestaan ihmisten välinpitämättömyyteen. Kolumnissaan Mikkonen pohtii, miten paljon tämänkaltaiset tapaukset muokkaavat kuvaamme todellisuudesta. Harvoin tuhannet ihmiset jakavat tarinoita avunantamisesta, vaikka se on päivittäistä todellisuutta.

Demarinuorten ja puolueen markkinoinnissa voisimme kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, että hyvistä teoista kerrottaisiin kansantajuisesti ja niitä jaettaisiin aktiivisesti. Taannoin jaettiin pitkää listaa ammattiyhdistysliikkeen aikaansaannoksista, mutta lista hukkui pian kielteisen näkemysten alle. Uskon, että hyvä voittaa kuitenkin aina huonon, kun jaksamme tehdä uutterasti työtä sen eteen.


Kommentoi